JOULU Joulutervehdys 2016

Hyvää joulua ja toivorikasta vuotta 2017!

AJATUS Toivo

Uutisia seuraamalla maailman tilasta voi saada kovinkin pessimistisen kuvan, koska tiedotusvälineet tarttuvat yleensä poikkeustilanteisiin, kuten sotiin, katastrofeihin, onnettomuuksiin, rikoksiin ja lämpöennätyksiin. Mutta ne ovat kuitenkin poikkeuksia tavallisesta, normaalista elämänmenosta. Eivät tiedotusvälineet tietenkään ole pääsyy monien ihmisten nykyään tuntemaan pessimismiin ja jopa toivottomuuteen. Oletan suurimman syyn piilevän juuri siinä, että esimerkiksi me suomalaiset elämme nykyään ja olemme eläneet jo pitkään jokseenkin ja ainakin suhteellisesti ottaen rauhallista, turvattua ja hyvinvoipaista elämää.

Delhin köyhät eivät murehdi ilmastonmuutosta, Sudanin nälkäänäkeviä tai sitä, saavatko he joskus koulutustaan vastaavan työpaikan. Heille jokainen päivä on olemassaolon kamppailua. Vielä sata vuotta sitten Suomen maaseudulla tilaton väestö raatoi kukonlaulusta aurungonlaskuun ja sai siitä hyvästä katon päänsä päälle ja ruoan. Se oli heidän koko maailmansa. 

Joskus tulee mieleen, että koska ihminen on geneettisesti kehittynyt toisenlaiseen elämään kuin me nykyään elämme länsimaissa - maailmaan, jossa on vaaroja, pelkoa, kipua ja taistelua ja jossa stressihormoni toimii tärkeänä osana ihmisen selviytymismekanismeja -, onko ihmiselle tavallaan luontaista käyttäytymistä, että yhä pyrimme stressaamaan itseämme ja etsimään ympäriltämme ja edestämme uhkia ja esteitä sen sijaan, että näkisimme iloa ja mahdollisuuksia. Yleensähän tavataan sanoa, että me näytämme oppivan ja kasvavan ihmisinä nopeimmin vastoinkäymisten ja kolhujen kautta. Jotkut ovat jopa erikoistuneet hakkaamaan päätään kiviseinään yhä uudelleen. He eivät tahdo oppia vaikeuksistaan. He sanovat, että elämä on kovaa ja kohtelee heitä kaltoin. Kuitenkin ihminen voi kehittyä myös ilon kautta, ei vain tuskallisten opetusten pakottamana, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, ettei se ole ihmisten tapa toimia; että vaistot, vietit ja hormonit vaativat muuta.

Minä haluan antaa toivoa.

Minulla on tieteellinen maailmankuva ja näin ollen myös tietelelinen ihmiskäsitys. Nythän joku voi huudahtaa, että eikö minun ihmiskäsitykseni ja käsitykseni maailman tulevaisuudesta pitäisi silloin olla äärimmäisen pessimistinen; sillä eikö luonnontieteellistä ihmiskuvaa on usein moitittu kulttuuripessimismistä ja konservatismista. Jos viha, rasismi ja väkivaltaisuus ovat ihmisluonnossa, eikö ole turhaa yrittääkään parantaa maailmaa?

Mutta jos pysähdymme miettimään, saatamme huomata sellaisten pelkojen olevan päin vastoin epäloogisia. Väkivalta kuuluu ihmisluontoon, mutta niin kuuluvat myös empatia, itsekontrolli ja järki, jotka sopivissa olosuhteissa voivat ylittää aggressiiviset impulssit. Ihmisen ominaisuudet ovat nimen omaan muotoutuneet evoluution pitkässä virrassa suojeleman yksilöä ja sitä kautta myös lajin hengissäsäilymistä.

Nythän on jo osoitettu, että parastaikaa elämme ihmissuvun historian rauhanomaisinta ajanjaksoa. Esivaltiollisissa yhteisöissä peräti 15 % ihmisistä kuoli väkivaltaisesti - myös jäämies Ötzi -, mikä on viisi kertaa enemmän kuin väkivaltaisten kuolemien osuus 1900-luvulla kaikista kuolemista (vaikka mukaan laskettaisiin kaikki suuret katastrofit sodista ja kansanmurhista tarkoituksellisesti aiheutettuihin nälänhätiin.) Viime vuosisadan jälkipuolisko taas oli paljon rauhanomaisempi kuin ensimmäinen puolisko. Tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä sodissa on kuollut paljon vähemmän ihmisiä kuin yhdelläkään viidestä sitä edeltäneestä vuosikymmenestä.

Vaikka monet syyttävät globalisaatiota ja nykyaikaista taloudellista maailmanjärjestystä, ne ovat yksi nykyisen rauhanajan perustavanlaatuisista taustatekijöistä. Lisääntynyt kaupankäynti on korvannut nollasummapeliä muistuttavan taistelun niukoista resursseista yhteistyöllä, jossa molemmat osapuolet voittavat. Uskallan jopa väittää, että EU ja sen edeltäjät on maailman suurin rauhanjärjestö: kun hiili- ja teräsunioni sitoi Saksan ja Ranskan taloudellisin sitein yhteen, maiden ei kannattanut sotia keskenään (ja samaan joukkoon olisi kannattanut liittää Venäjäkin siinä vaiheessa, kun siihen oli mahdollisuus.)

Lisäksi tiedon ja järkiperäisen ajattelun lisääntyminen ja rationaalisuuden soveltaminen ihmisten kanssakäymisessä voi auttaa ihmisiä tunnistamaan väkivallan kierteen tuloksettomuuden. Järkiperäisyys auttaa ihmisiä näkemään väkivallan ennemminkin ratkaisua vaativana ongelmana kuin kilpailuna, joka pitää voittaa.

Lukutaidon, liikkuvuuden ja massamedian mahdollistama kosmopoliittisuus taas on antanut ihmisille mahdollisuuden nähdä maailma erilaisten ihmisten silmin ja laajentaa solidaarisuuden ja myötätunnon tunteiden piiriä vieraisiin etnisiin ryhmiin ja jopa eläimiin.

Meidän aikanamme ei tosiaankaan tule tapahtumaan mitään suurta luonnonmullistusta. Ympäristöongelmat ovat toki suuria, ja yltäkylläisten länsimaiden on vaikea mennä kertomaan kiinalaisille, intialaisille, brasilialaisille ja muille ympäristöään yhä enenevissä määrin sotkeville kehittyville talouksille, että älkää tavoitelko meidän elintasoamme, vaan pysykää siellä, missä nyt olette. Toisaalta tietoisuus ympäristön tilasta on nykyään suurempi kuin koskaan aikaisemmin ja myös tahtotila asioiden korjaamiseksi on suurempi kuin milloinkaan. Myös keinot tilanteen pelastamiseksi ovat jo olemassa. Näin ei ollut aikaisemmin. 

Ympäristönsuojelijat ja vaihtoehtoihmiset moittivat ihmiskuntaa usein siitä, että se luottaa tekniikkaansa ja tieteeseensä maapallon ongelmien ratkaisussa eli puuttuu seurauksiin sen sijaan, että kävisi käsiksi syihin. Kuitenkin esimerkiksi ravinto- ja energiakysymykset on täysin mahdollista ratkaista huipputeknologian avulla. Keskeiseen rooliin nousee fotoniikka eli valotiede. Aurinkoenergia on ainoa uusiutuvan energian muoto, joka tarjoaa rajattomat mahdollisuudet.

Vapaus, tuo minulle arvoista tärkein, lisääntyy koko ajan. Etenkin länsimaissa vanha yhtenäiskulttuuri on lopullisesti ja peruuttamattomasti kuopattu. Jokaisella yksilöllä on mahdollisuus toteuttaa omia arvojaan ja omaa elämäntapaansa. Nykyään jo yli puolet maapallon maista on demokratioita (muistakaamme, että vielä Suomen itsenäistyessä jopa Euroopassa valtioiden enemmistö ei ollut demokratioita.) Meistä saattaa tuntua, että monissa maissa muutos tapahtuu tuskastuttavan hitaasti, mutta meidän kannattaa muistaa pari historian opetusta: todellinen muutos tapahtuu aina hitaasti ja hidas muutos on aina parempi kuin äkillinen mullistus, kuten vallankumous. 

Monet saattavat pelätä ja jotkut jopa toivoakin markkinatalouden ja globaalin talousjärjestelmän romahdusta, mutta sekin pelko - tai toivo - näyttää olevan turha. Kapitalistinen talousjärjestelmä on osoittautunut kovinkin pitkäikäiseksi, sitkeäksi, joustavaksi ja jopa ennakoitavaksi. Teollisuusmaiden talouksiin on kuulunut mielenkiintoinen suhdannedynamiikka. Suhdannesyklit ovat olleet suorastaan hämmästyttävän säännöllisiä. Parin viime vuosikymmenen suhdannesyklit ovat jonkin verran pidentyneet aikaisemmasta. Taantumavaiheet ovat lievempiä ja nousukaudet aikaisempaa pitempiä. Valtaosa taantumista on lieviä tai korkeintaan keskimääräisiä niin syvyydeltään kuin pituudeltaankin. Vaikeiden ja pitkien suhdannetaantumien todennäköisyyttä on pidetty kohtalaisen vähäisenä. Nykyään kovasti suosiotaan kasvattanut ns. itävaltalainen taloustiede jopa katsoo, että lama on tarpeellinen vaihe kestämättömän nousukauden virheiden korjaamiseksi.

Mitä kotimaahamme tulee,  Institute for Economics and Peace listasi Suomen vuonna 2015 maailman kuudenneksi rauhanomaisimmaksi maaksi. Arviointikriteereissä huomioitiin muun muassa väkivaltarikosten määrä, poliisin ja tuomioistuinten toiminta, aselainsäädäntö, mahdolliset sisäiset konfliktit, väkivaltaiset mielenilmaisut, poliittinen epävakaus, terrorismi, aseiden tuonti ja vienti sekä mahdollinen osallistuminen ulkoisiin konflikteihin ja suhteet naapurimaihin (Suomen edellä olivat Islanti, Tanska, Itävalta, Uusi-Seelanti ja Sveitsi.)Jokaisen ihmisen oma elämäntilanne on tietenkin yksilöllinen, enkä edes yritä lähteä niitä arvioimaan tai jakelemaan neuvoja. Vaikka kuinka yrittäisin vakuuttaa lajitoverini ihmiskunnan ja koko maapallon valoisammasta tulevaisuudesta, tiedän hyvin, että yhtä hyvin minun itseni kuin kenen tahansa muunkin eteen voi tulla hyvinkin raskaita kokemuksia. Tähän ikään mennessä niitä on riittänytkin. Siitä huolimatta katson mieluummin rohkeasti eteenpäin kuin pelokkaasti taaksepäin.   

HIPIT Magic Hat Song

   Pinelopi: Deep Inside My Heart

Deep inside my heart I've got this -

everlasting love

It's shining -
like the sun
It radiates on everyone

And the more that I give
The more I've got to give
It's the way that I live
It's what I'm living for

VALOKUVAUS Iris Tartossa

Itse ottamistani valokuvista tämä on yksi suosikeistani: työkaverini Iris Tartossa, Virossa, 27.9.2012. Työmatkalla oltiin.

YHTEISKUNTA Tolkun ihmiset

Meille on viime aikoina lanseerattu uusi tapa toimia ja ajatella, nimittäin sellainen tolkun ihmisen määritelmä. Jostakin syystä ihmisillä näyttää yhä olevan kaipaus yhtenäiskulttuuriin ja joukkokäyttäytymiseen, ja tuo kaipaus tuntuu nostavan päätään erityisesti silloin, kun ei oikein tiedetä, miten johonkin monimutkaiselta vaikuttavaan asiaan pitäisi suhtautua eikä kuitenkaan oikein viitsi itse ottaa asioista selvää, ja silloinhan joku neverheard-bloggarikin kelpaa suunnannäyttäjäksi ohjeistamaan, että suuri enemmistö, hatusta heitettynä arviona jotakuinkin neljä viidestä, ajattelee juuri tällä tavalla kuin neverheard-bloggari, ja koska neverheard-bloggari kokee olevansa tolkun ihminen, niin silloin myös neljä viidestä suomalaisesta on tolkun ihmisiä. Ja kun oikein yrittää olla tolkun ihminen eli yhtä aikaa sekä tätä että tuota mieltä, saattaa käydä niin kuin presidentille, ettei enää itsekään tiedä, mitä mieltä on. Täytyykö meidän oikeasti kuulua johonkin myyttiseen "hiljaiseen enemmistöön" eli siihen porukkaan, joka yrittää ajatella sillä tavalla kuin nyt on jotenkin muodikasta ajatella, jotta olisi niin kuin kaikki ne muut tolkun ihmiset, sen sijaan, että ajattelisi niin kuin itsestä tuntuu? 

JOULU Joulutervehdyksiä

Olen tehnyt viime vuosina kissa-aiheisia sähköisiä joulukortteja. mannekiineina tietenkin Laku ja Liitu.

KISSAT Liitu lämmittelee

Kun pakkaset viimein saapuivat, Liitu löysi itselleen asunnon lämpimimmän paikan.

VIINI Freixenet Cordon Rosado Gran seleccion cava

Espanja, Penedes, kuiva roseekuohuviini
Luonnehdinta: Erittäin kuiva, hapokas, vadelmainen, kevyen punaherukkainen
Rypäleet:  Trepat, Garnacha
Alkoholi: 12 %
Energiaa: 80 kcal / 100ml
Sokeria: 9.00 g/l
Valmistaja: Freixenet

Tämä oli todellakin vasta ensimmäinen tutustumiseni cavaan. Se saattaa kuulostaa sikäli yllättävää, että cava on Suomessa suosittu vaihtoehto samppanjalle. Espanja onkin kuohuviinien suurin tuontimaa. Cavan suosiota selittänee ainakin hinta ja laaja makeuskirjo. Meillä on varmaankin aika tärkeää, että esimerkiksi onnittelumalja maistuu kaikille, joten siksi halutaan mahdollisimman helppoa kuohuviiniä.

Cavalla ja samppanjalla ei ole oikeastaan muuta yhteistä kuin valmistusmenetelmä. Espanjalaiset itse haluavat, ettei näitä juomia vertailtaisi keskenään, koska ne ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Toisaalta vertailulta ei voi täysin välttyäkään, kun muistaa, että cavaa myytiin samppanjan nimellä, kunnes EU-säädökset kielsivät käyttämästä sitä nimitystä muista kuin Ranskan Champagnessa tuotetuista kuohuviineistä.

Katalonialaista samppanjaa

Cavaa tuotetaan nimen omaan Kataloniassa, tuossa Koillis-Espanjan hyvin itsepäisen ja itsenäisen katalaanikansan asuttamassa maakunnassa, joka lähivuosina saattaa itsenäistyä ihan valtiollisestikin. 

Kuohuviinejä valmistetaan maailmassa ainakin neljällä laajalti käytetyllä menetelmällä, mutta niistä vain perinteellinen samppanjamenetelmä on sallittu cavassa. Samppanjamenetelmässä hiilidioksidin tuottava toinen käyminen tapahtuu kokonaan pullossa. Sitä ennen rypälemehut käytetään perusviiniksi, kukin rypälelajike erikseen. Sekoittaminen tapahtuu vasta ennen ensimmäistä pullotusta. Tällöin pulloon laitetaan perusviinin lisäksi ainakin sokeria ja hiivaa. Myös voidaan lisätä viinimehua joko osittain käytettynä tai ei. Käyminen alkaa uudelleen ja tuloksena on alkoholiprosentin ja hiilidioksidin lisääntyminen sekä paineen nousu. Pulloon muodostuu myös hiivasakkaa, ja ensimmäinen kypsytysvaihe tapahtuukin pullossa sakan päällä. Toinen käyminen ja sakan päällä kypsyttäminen kestää vähintään yhdeksän kuukautta. Tämän vaiheen lopulla pulloja vähitellen kallistetaan suu alaspäin ja niitä päivittäin hieman pyöräyttämällä saadaan hiivasakka laskeutumaan korkin päälle. Lopuksi pullon kaula jäädytetään ja korkki siihen kiinnittyneinen sakkoineen poistetaan. Pulloon syntynyt vajaus täytetään kuten pullotuksessa, mutta nyt voidaan lisätä myös pieniä määriä viinitislettä. Alkoholipitoisuus ei kuitenkaan saa nousta enempää kuin 0,5% Vasta tämän jälkeen pulloon laitetaan lopullinen korkki, kapseli, rautalankaside ja etiketti. Cavan erot samppanjaan eivät siis piile tekniikassa, vaan rypälevalikoimassa, maaperässä ja ilmastossa.

Espanjan nykyaikaisen viininviljelyn kehto

Tuotannon painopiste on selvästi Penedèsin alueella Barcelonan provinssissa: siellä tuotetaan 95% cavasta. Kaksi suurinta valmistajaa, Codorníu ja Freixenet, valmistavat kaikesta cavasta noin 80%. Niiden päätuotantolaitokset sijaitsevat pienessä, vain noin 12 000 asukkaan pikkukaupungissa nimeltä San Sadurní de Noya, jonka osuus cavatuotannosta on peräti noin 90%; sitä nimitetäänkin Cavan pääkaupungiksi.

Penedèsiä pidetään Espanjan nykyaikaisen viininviljelyn kehtona. Täällä alkoi yli 100 vuotta sitten Espanjan nykyaikainen viininviljely, kun pullokäymismenetelmä tuotiin maahan Champagnesta cavan valmistusta varten. Vihdoin 1970-luvulla katalonialaiset viinipioneerit laskivat perustuksen tieteelliselle ja ajanmukaiselle viininvalmistukselle ja loivat tekniset normit, joiden noudattamista pidetään nykyään itsestäänselvyytenä. Uuden teknisen alun jälkeen hyppy huipulle on kuitenkin ottanut aikaa. Vaikka Penedès aiempina vuuosisatoina oli tunnettu rotevista punaviineistä, voimakkaasti kasvavan cava-teollisuuden myötä valkoisten lajikkeiden ylivalta asettui alueelle pysyvästi. Kokonaisalasta kaksi kolmasosaa on valkoisilla rypäleillä, jotka pääosin palvelevat cava-tuotantoa. Välimerellinen ilmasto suo useimpina vuosina rypäleille kadehdittavan kypsyyden.

Cavan ensisijaiset rypäleet ovat Xarel-lo, joka antaa luonteen, aromin ja rakenteen, sekä Macabeo, joka antaa pehmeyden, raikkauden ja hedelmäisyyden. Parelladaa pidetään näiden kahden muun välittäjänä, joka tasoittaa vastakohtia ja alkoholipitoisuutta. Lisäksi sallittuja lajikkeita ovat valkoiset Malvas ja Chardonnay sekä punaiset Garnacha, Monastrell, Pinot noir ja Trepat. 

Miellyttävä tuttavuus

Freixenet Cordon Rosadoa ei ole valmistettu perinteisistä cava-lajikkeista, vaan Garnachasta ja Trepatista. Jälkimmäistä käytetään yleensä juuri roseeviinin valmistukseen. Freixenetin nimi tulee omistajaperhe Ferrerin sukutilan nimestä La Freixenada, joka tarkoittaa "maatila, jossa saarnet kasvavat." Freixenet-yhtiö on yhä perheen omistuksessa ja johdossa. Nykyisin Freixenet on maailman suurin kuohuviinituottaja.

Cava-viinien laatu ja voimakkuus vaihtelevat. Cordon Rosado on hintaluokassaan kelpo kuohari. Cava valmistetaan selvästi lämpimämmissä ilmasto-olosuhteissa kuin samppanja, minkä vuoksi rypäleet ovat huomattavasti vähemmän hapokkaita. Cordon Rosado on kuitenkin riittävän hapokas, mikä tekee siitä myös miellyttävän kesäjuoman. Lisäksi se sopii hyvin salaattien kera.